Herramme Takaisintulo |
Pending
|
6 Kuudes LukuHerramme Takaisintulo Ja Sen Tarkoitus, Kaiken Kohdalleen- (Ennalleen-) Asettaminen
– Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja |
|
|
| The
second personal coming
of Jesus
|
LUULEMME, että kaikki, jotka tuntevat Raamattua,
myöntävät ja uskovat Herramme tarkoituksen olleen, että hänen
opetuslapsensa ymmärtäisivät, että hän tulisi takasin jossakin
tarkoituksessa, jollakin tavalla ja jonakin aikana. On totta, että Jeesus
sanoi:
ja henkensä ja sanansa kautta on hän aina ollut seurakunnan kanssa, johtaen, ohjaten, lohduttaen ja ylläpitäen pyhiään kaikissa heidän murheissaan. Mutta vaikka Seurakunta siunatulla tavalla onkin ollut tietoinen siitä, että Herra on tuntenut kaikki sen tiet, ja että hän on alituisesti pitänyt siitä huolta ja rakastanut sitä, niin ikävöi se kuitenkin hänen luvattua henkilökohtaista takasintulemistaan, sillä kun hän sanoi:
niin tarkoitti hän varmasti sillä toista henkilökohtaista tulemista. |
| Pentecost was NOT the second advent. | Muutamat
arvelevat, että hän tarkoitti hengen vuodattamista helluntaina, toiset,
että hän tarkoitti Jerusalemin [102] hävitystä j. n. e.; mutta nämä
sivuuttavat nähtävästi sen seikan, että Raamatun viimeisessä kirjassa,
joka kirjoitettiin kuusikymmentä vuotta helluntain jälkeen ja
kaksikymmentä kuusi vuotta Jerusalemin hävityksen jälkeen, hän, joka
oli kuollut ja nyt elää, puhuu kysymyksessä olevasta tapauksesta vielä
kuuluvana tulevaisuuteen, sanoen:
Hyvin monet arvelevat, että kun syntinen kääntyy, on se osa Kristuksen tulemista, sekä että hän tällä tavalla jatkaa tulemistaan, kunnes koko maailma on kääntynyt. Silloin, sanovat he, on hän täydelleen tullut. |
| At
the time
of our Lord’s second presence, the world will be far from converted
to God.
|
He unohtavat nähtävästi Raamatun todistuksen tässa
asiassa, joka sanoo aivan päinvastaista mitä he odottavat: ettei maailma
Herran toisen tulemisen aikana ole läheskään kääntynyt Jumalan
puoleen, että
He unohtavat Mestarin erityisen varoituksen pienelle laumalleen:
Kun jälleen sanotaan: »Kaikki maan sukukunnat parkuvat», kun näkevät hänen tulevan (Ilmestysk. 1:7), voimme olla vakuutetut, ettei tehdä pienintäkään viittausta syntisen kääntymisestä. Parkuvatkohan kaikki syntisen kääntymistä? |
| Päinvastoin,
jos tämä paikka, kuten melkein kaikki myöntävät, tarkoittaa
Kristuksen läsnäoloa maan päällä, niin se opettaa, etteivät kaikki
maan päällä rakasta hänen ilmestysään, niinkuin asianlaita olisi,
jos kaikki olisivat kääntyneet.
[103] Kristus tulee ennen maailman kääntymistä ja hallitsee juuri kääntääkseen sen. Muutamat odottavat todellista Herran tuloa ja läsnäoloa, mutta siirtävät sen ajan kauvas eteen päin väittäessään, että maailma täytyy kääntää seurakunnan vaivannäön kautta sen ollessa nykyisessä tilassaan, ja että sillä tavalla alkaisi tuhatvuotiskausi. He sanovat, että kun maailma on kääntynyt ja Saatana sidottu ja Herran tunteminen täyttää koko maan, ja kun kansat eivät enää opettele sotaa, silloin on seurakunnan työ sen nykyisessä tilassa päättynyt, ja että silloin kun se on täyttänyt tämän suuren ja vaikean tehtävän, lopettaa Herra maan asiat, palkitsemalla uskovaiset ja tuomitsemalla syntiset kadotukseen. |
|
|
Muutamat Raamatunpaikat, temmattuina yhteydestään,
näyttävät puhuvan tämän otaksuman puolesta, mutta kun tarkastetaan
Jumalan sanaa ja suunnitelmaa kokonaisuudessaan, niin huomataan, että
kaikki nämä paikat puhuvat aivan päinvastaisen mielipiteen puolesta,
nimittäin että Kristus tulee, ennenkuin maailma on kääntynyt, sekä
että hänen hallituksensa tarkoituksena on kääntää maailma, että
seurakunta nyt on asetettu koetukselle, ja että voittajain palkintona on
ensin tulla kirkastetuiksi ja sitten tulla osallisiksi yhdessä Herran
Jeesuksen kanssa siitä hallituksesta, joka on Jumalan määräämä välikappale
maailman siunaukseksi ja kaikkien luotujen olentojen saattamiseksi Herran
tuntemisen osallisuuteen.
Nämä ovat Herran erikoiset lupaukset:
|
|
Witnessing to the world does not imply the conversion of the world.
|
On kaksi raamatunkohtaa, joihin ne, jotka väittävät,
ettei Herran tuleminen tapahdu, ennenkuin tuhatvuotisen valtakunnan perästä,
pääasiassa perustautuvat, [104] ja niihin tahdomme tässä kiinnittää
huomiomme. Toinen on:
Väitetään, että tämä tarkoittaa maailman kääntämistä ennen evankeliumikauden loppua. Mutta todistaminen maailmalle ei merkitse maailman kääntämistä. Raamatunpaikka ei sano, millä tavalla todistus otetaan vastaan. Tämä todistaminen on jo suoritettu. Vuonna 1861 osottivat raamattuseurain kertomukset, että evankeliumi oli julistettu kaikilla maan kielillä, vaikka maan miljoonat ihmiset eivät olleetkaan ottaneet sitä vastaan. Ei, ei edes puolet maapallolla nykyään elävästä tuhannesta kuudestasadasta miljoonasta ole koskaan kuullut mainittavan Jeesuksen nimeä. Kuitenkin on mainitun lauseen ehto täytetty: evankeliumi on saarnattu koko maailmassa todistukseksi – kaikille kansoille. |
| What is the main object of the gospel now? | Apostoli sanoo (Apost. teot 15:14), että evankeliumin päätarkoitus tänä aikakautena on »ottaa kansa» Kristuksen nimelle – voittava seurakunta, joka hänen toisessa tulemisessaan yhdistetään häneen ja saa hänen nimensä. Maailmalle todistaminen on tänä aikana sivutarkoitus. |
"At [God’s] right hand" – not a location, but authority and power.
|
Toinen raamatunpaikka on:
Hapuileva, epämääräinen käsitys tästä lauseesta tuntuu olevan se, että Kristus istuu aineellisella valtaistuimella jossakin taivaassa, kunnes seurakunta on tehnyt kaikki hänelle kuuliaisiksi, ja että hän sitten tulee hallitsemaan. Tämä on väärä käsitys. Tässä ajateltu Jumalan valtaistuin ei ole aineellinen, vaan se tarkoittaa hänen korkeaa valtaansa ja hallitustansa, ja Herra Jeesus on koroitettu osalliseksi tästä hallituksesta. Paavali selittää:
Hän on antanut hänelle vallan, joka [105] on lähinnä Isän valtaa kaikkia muita korkeampi. Jos Kristus istuu aineellisella valtaistuimella, kunnes hänen vihollisensa on pantu hänen jalkainsa astinlaudaksi (kunnes he kaikki ovat voitetut), niin ei hän voi luonnollisestikaan tulla, ennenkuin kaikki on saatettu hänen valtikkansa alle. Mutta jos »oikea puoli» ei merkitse määrättyä paikkaa tai istuinta, vaan niinkuin me väitämme, voimaa, valtaa, herrautta, niin seuraa siitä, että kysymyksessä oleva lause ei millään tavoin vastusta toista raamatunpaikkaa, joka opettaa, että hän sillä vallalla, joka hänellä on, »tekee kaikki itsellensä alamaiseksi». (Filippil. 3:21.) Esim., kun me sanomme, että keisari Wilhelm istuu Saksan valtaistuimella, niin emme silloin ajattele kuninkaanistuinta, jolla hän itse asiassa hyvin harvoin istuu. Kun sanomme, että hän istuu valtaistuimella, niin tarkoitamme, että hän hallitsee Saksaa. Oikea puoli merkitsee parhainta paikkaa, ylhäisintä asemaa eli suurinta suosiota, mikä on lähinnä korkeinta hallitusmiestä. Siten koroitettiin eli asetettiin Bismarck Saksan keisarin oikealle puolelle, ja Joosef oli Faaraon oikealla kädellä Egyptin valtakunnassa – ei kirjaimellisesti, vaan tavallisen puhetavan mukaan. Jeesuksen sanat Kaifaalle sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa:
Hän on oikealla puolella, kun hän tulee, ja hän pysyy oikealla puolella tuhatvuotisen valtakunnan aikana ja aina. |
| The
first advent REDEEMS.
The second advent RESTORES. |
Ensimäinen tuleminen tapahtui lunastamista – toinen tapahtuu ennalleenasettamista varten. Lähemmästä Jumalan ilmoitetun suunnitelman tutkimisesta seuraa laveampi käsitys niinhyvin ensimäisen kuin toisenkin tulemisen tarkoituksesta, ja meidän tulee muistaa, että molemmat tapaukset suhtautuvat [106] toisiinsa saman suunnitelman osina. Ensimäisen tulemisen erityinen tarkoitus oli lunastaa ihmiset; ja toisen tulemisen erityinen tarkoitus on ennalleenasettaa, siunata ja vapauttaa lunastetut.Kun Vapahtajamme oli antanut elämänsa lunnaiksi kaikkien edestä, meni hän ylös taivaaseen, esittääkseen tämän uhrin Isälle, tuoden siten sovituksen ihmisen vääryydestä. Hän viipyy siellä ja sallii »tämän maailman ruhtinaan» jatkaa pahan herrautta, kunnes »morsian, Karitsan vaimo» on valittu, jonka, ollakseen tällaisen kunnian arvoinen, täytyy voittaa nykyisen pahan maailman vaikutus. Silloin on se aika tullut, jolloin ihmiskunnan suuri siunaamistyö, jonka hänen uhrinsa on taannut, alkaa, ja hän lähtee siunaamaan maan kaikkia sukukuntia. |
|
Tosin olisi ennalleenasettamis ja siunaamistyö
voinut alkaa heti, niin pian kuin Lunastaja oli suo rittanut
lunastushinnan, ja Messiaan tuleminen olisi siinä tapauksessa tapahtunut
ainoastaan kerran ja valtakunta ja siunaustyö olisi alkanut heti, kuten
apostolit ensin odottivat. (Apost. teot 1:6.)
Mutta Jumala on » meitä varten » – kristillistä seurakuntaa varten – »varannut jotakin parempaa». (Hebrealais. 11:40.) Meidän tähtemme on siis Kristushenkilön hallitus erotettu pään kärsimisen ajasta yhdeksäntoista vuosisadan kautta. |
|
| The
period between
the advents is for
the development
of the church.
The selection |
Tämä aikakausi ensimäisen ja toisen tulemisen
välillä, kaikkien lunastamisen ja kaikkien siunaamisen välillä, on
aijottu seurakunnan, Kristuksen ruumiin, koettelemista ja valitsemista
varten; muuten olisi tapahtunut ainoastaan yksi tuleminen, ja työ, joka
suoritetaan hänen toisen läsnäolonsa aikana, tuhatvuotiskautena, olisi
seurannut Jeesuksen ylösnousemista.
Tai sen sijaan kun sanomme, että toisen tulemisen työ olisi välittömästi seurannut sitä, mikä tehtiin ensimäisessä tulemisessa, niin sanokaamme mieluummin, että ellei Jehova olisi päättänyt valita »pientä laumaa», »Kristuksen ruumista», [107] ei ensimäinen tuleminen olisi sattunut silloin, kun se tapahtui, vaan se olisi tapahtunut toisen tulemisen yhteydessä, ja niin olisi ollut ainoastaan yksi tuleminen. Sillä Jumalalla on selvästi ollut tarkoituksena sallia pahan olla vallassa kuudentuhannen vuoden aikana ja puhdistaa ja asettaa ennalleen kaikki seitsemäntenä vuosituhantena. |
| The reason for the apparent delay in blessings. | Siten näemme, että Jeesuksen tulo uhrina ja syntisten lunnaina tapahtui juuri niin paljon ennen siunaus ja ennalleenasettamisaikaa kuin tarvittiin hänen »kanssaperillistensä», »pienen lauman» valitsemiseksi. Tämä selittää muutamille sen näennäisen viivytyksen Jumalan puolelta, kun hän ei vielä anna niitä siunauksia, jotka ovat luvatut, ja jotka lunastus on valmistanut. Siunaukset tulevat määrättynä aikakautena alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, vaikka – ihanan tarkoituksen tähden – hinta maksettiin paljon aikaisemmin kuin ihmiset olisivat voineet odottaa. |
| The
Church’s mission is
to witness.
God has not yet even attempted |
Apostoli ilmoittaa, että Jeesus on ollut poissa
maan päältä – taivaassa – koko välillä olevana aikana, hänen
taivaaseenastumisestaan ennalleenasettamisajan eli tuhatvuotisajan alkuun
asti:
Kun Raamattu siis opettaa, että Herramme toisen tulemisen tarkoituksena on kaiken ennalleenasettaminen, ja hänen esiintymisensä aikana kansat eivät läheskään ole kääntyneet, vaan että vihastuvat (Ilmestysk. 11:18) ja tekevät vastarintaa, niin täytyy myöntää, että joko seurakunta on lähetystehtävässään epäonnistunut, tai sitten niinkuin olemme väittäneet ja osottaneet, seurakunnalta ei ole vaadittu maailman kääntämistä tänä aikakautena, vaan sen tehtävänä on ollut saarnata evankeliumia koko maailmassa todistukseksi ja Jumalan johdolla valmistua suurta tulevaa tehtäväänsä [108] varten. Jumala ei ole millään tavalla kuluttanut kykyään maailman kääntämiseksi. Päinvastoin, hän ei ole vielä yrittänytkään kääntää maailmaa. |
| A
future restitution
for every man, woman and child...
|
Tämä tuntunee muutamista omituiselta väitteeltä,
mutta heidän tulee ajatella, että jos Jumala olisi ryhtynyt tällaiseen
työhön, niin olisi hän silminnähtävällä tavalla epäonnistunut siinä,
sillä niinkuin olemme havainneet, on ainoastaan vähäpätöinen
murto-osa maan tuhansista miljoonista koskaan kuullut siitä ainoasta
nimestä, jossa heidän on pelastuminen.
Me olemme ainoastaan voimakkain sanoin esittäneet, mitä muutamat etevimmistä lahkoista – baptistit, presbyteriaanit ja muut – uskovat ja opettavat, että nimittäin Jumala nyt valitsee maailmasta »pienen joukon», seurakunnan. He esittävät, että Jumala ei tee mitään muuta kuin että hän valitsee tämän seurakunnan, kun me sitävastoin havaitsemme Raamatun vielä opettavan Jumalan suunnitelman yhdestä seuraavasta askeleesta: maailman ennalleenasettamisesta: joka tapahtuu valitun seurakunnan kautta, sitten kun tämä on tullut täysilukuiseksi ja on kirkastettu. Tämä voittajien »pieni lauma» muodostaa tänä evankeliumikautena ainoastaan sen »siemenen» ruumiin, jossa eli jonka kautta kaikki maan sukukunnat siunataan. |
|
Raamatun
oppi valinnasta Niiden, jotka väittävät, että Jehova kuudentuhannen vuoden kuluessa on koettanut kääntää maailmaa aina epäonnistuen, täytyy huomata miten vaikeata on sovittaa tällaisia mielipiteitä Raamatun vakuutukseen siitä, että kaikki Jumalan aikomukset täyttyvät, sekä että hänen sanansa ei palaa tyhjänä, vaan menestyy siinä, jota varten se on lähetetty. (Jesaja 55:11.) Se, että maailma ei vielä ole kääntynyt, ja että Herran tunto ei vielä täytä maata, todistaa, ettei sitä vielä ole lähetetty siinä tarkoituksessa. |
Two lines of thought divide Christians: |
[109] Tämä vie meidät kahteen eri ajatukseen,
jotka vuosisatoja ovat erottaneet kristityt toisistaan, nimittäin
valintaan ja vapaaseen armoon. Ei ainoakaan raamatuntutkija kiellä, ettei
näillä molemmilla näennäisesti vastakkaisilla opeilla olisi tukea
Raamatussa. Tämän seikan täytyy johtaa meitä heti otaksumaan, että
molempien tavalla tai toisella täytyy olla tosia; mutta millään muulla
tavalla ei niitä voi yhdistää kuin ottamalla huomioon taivaan lain; järjestyksen,
sekä »oikein jakelemalla totuuden sanaa» tämän aineen suhteen.
Tämä järjestys, sellaisena kuin se on esitetty aikakausisuunnitelmassa, osottaa selvästi, jos se otetaan varteen, että kun nykyisinä ja menneinä ajanjaksoina on tapahtunut valintaa, niin on niin kutsuttu vapaa armo Jumalan armonosotus maailmaa kohtaan ylimalkaan tuhatvuotiskautena. Jos pidetään, muistissa aikakausien ja armotalouksien eroavat piirteet, joista teimme selkoa eräässä edellisessä luvussa, ja kaikki paikat, jotka tarkoittavat valintaa ja vapaata armoa, tutkitaan ja asetetaan oikaean aikaansa, niin huomataan, että kaikki ne, jotka käsittelevät valintaa, koskevat nykyisiä ja menneitä aikoja, kun sitävastoin ne, jotka opettavat vapaata armoa, soveltuvat täysin lähinnä tulevaan aikakauteen. |
| Election
Vs. Free Grace |
Raamatun opin mukaan ei valinta kumminkaan ole mielivaltaista
pakottamista tai välttämätön kohtalo, kuten sen puolustajat
tavallisesti uskovat ja opettavat, vaan valitseminen tapahtuu
kelvollisuuteen ja sopivaisuuteen nähden Jumalan määräämää
tarkoitusta varten, sitä varten järjestetyn ajanjakson kuluessa.
Vapaan armon oppi, jota arminiaanit puolustavat, on paljon suurempi Jumalan armon ilmaus, kuin mitä sen innokkaimmat puolustajat koskaan ovat opettaneet. Jumalan armo eli suosio Kristuksessa on aina vapaa siinä merkityksessä, että se on ansaitsematon; mutta aina ihmisen syntiinlankeemisesta nykyaikaan [110] asti ovat Jumalan armonosotukset rajoittuneet määrättyihin yksityisiin henkilöihin, kansoihin ja luokkiin, kun sitävastoin tulevana aikakautena koko maailma kutsutaan osalliseksi suosionosoituksista, joita silloin tarjotaan ehdoilla joista silloin tehdään selvä kaikille, ja kuka vaan tahtoo, saa silloin tulla juomaan elämän lähteestä ilmaiseksi. – Ilmestysk. 22:17. |
God’s selection
|
Kun luomme katsauksen taaksepäin, niin huomaamme, että Aabraham ja muutamat hänen jälkeläisistään valittiin niiksi välikappaleiksi, joiden kautta tulisi luvattu siemen, joka siunaisi maan kaikki kansat. (Galatalais. 3:29.) Me huomaammee myöskin Israelin valitsemisessa kaikkien kansojen keskuudesta Jumalan tarkoituksen esikuvallisesti osottaa, miten tuo suuri työ maailman hyväksi suoritettaisiin. Sen vapautus Egyptistä, sen Kanaa, sen eri liitot, sen lait, sen synti-uhrit rikkomuksien poistamiseksi ja kansan puhdistamiseksi sekä sen papisto tämän kaiken toimeenpanemista varten – kaikki tämän esitti pienoiskoossa ja esikuvallisesti todellista papistoa ja todellisia uhreja ihmismaailman puhdistamiseksi.
Ainoastaan tämän kansan Jumala tunsi, siihen asti kunnes Kristus tuli, niin vieläpä sen jälkeenkin, sillä hänen toimintansa rajoittui heihin, eikä hän sallinut opetuslastensakaan mennä toisten luo – sanoen, kun hän lähetti heidät:
Minkätähden niin, Herra? Koska, selitää hän, »minua ei lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. » (Matteus 10: 5, 6; 15:24.) Heitä varten omisti hän koko aikansa aina kuolemaan asti, ja silloin teki hän ensimäisen työnsä maailman hyväksi, silloin kehitti hän ensi kerran vapaan ja rajattoman ylitsevuotavan armonsa, joka »aikanaan» totisesti tulee siunaukseksi kaikille. |
| God’s gift is unlimited. | [111] Tätä Jumalan suuremmoisinta lahjaa ei rajoitettu kansaan eikä luokkaan. Se ei ollut ainoastaan Israelia varten, vaan koko maailmaa varten, sillä Jumalan armosta maistoi Jeesus Kristus kuoleman kaikkien edestä. – Hebrealais. 2:9. |
|
Ja nytkin, evankeliumiaikana, tapahtuu armon
valinta määrätyssä tarkoituksessa. Muutamia osia maailmaa suosii
evankeliumi (joka on vapaa kaikille, jotka kuulevat) enemmän kuin toisia.
Luo sil mäys maailmankarttaan ja katso, miten pientä osaa Kristuksen
evankeliumi huomatummassa määrässä valaisee eli siunaa.
Vertaa itseäsi etuoikeuksinesi ja tietoinesi niihin miljooniin, jotka tänä päivänä ovat pakanuuden pimeydessä, jotka eivät koskaan ole kuulleet kutsumusta eivätkä siis olleet kutsuttuja. Kun kutsuttu joukko (kutsuttuina Jumalan lapsiksi, Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen Kristuksen, Herramme kanssaperillisiksi, ja tehneinä kutsumisensa ja valintansa varmaksi) on täysilukuinen, silloin on Jumalan suunitelma maailman pelastamiseksi vasta alussaan. |
|
| The
Second Adam and
the Second Eve
|
Toisen Aadamin ja toisen Eevan yhdyttyä alkaa ennalleenasettaminen. Vasta sitten kun se on valittu, kehitetty ja korotettu valtaan, rikkipolkee siemen käärmeen pään. »Rauhan Jumala on pian ruhjova Saatanan teidän jalkainne alle.» (Roomalais. 16:20; 1 Mooseksenk. 3:15.) Evankeliumikausi tekee siveän neitseen, uskollisen Seurakunnan, valmiiksi tulevalle yljälleen. Ja aikakauden lopussa, kun hän on »valmistanut itsensä» (Ilmestysk. 19:7), tulee ylkä, ja ne, jotka ovat valmit, menevät hänen kanssansa häihin – toinen Aadam ja toinen Eeva tulevat yhdeksi, ja silloin alkaa ihana ennalleenasettamistyö. Tulevassa armotaloudessa, uudessa maassa ja uudessa taivaassa, ei seurakunta ole enää kihlattu neitsyt, vaan, [112] morsian, ja silloin »henki ja morsian sanovat: Tule! Ja joka kuulee, sanokoon: Tule! Ja joka janoo, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon lahjaksi elämän vettä.» – Ilmestysk. 22:17. |
| Evankeliumikausi ei suinkaan lopeta seurakunnan tehtävää, vaan se on ainoastaan tarpeellinen valmistus suurta tulevaisuustyötä varten. Tätä luvattua ja tulevaa siunausta koko luomakunta yhteisesti huokaa ja on ahdistuksessa aina tähän asti, odottaen Jumalan lasten ilmestymistä. (Roomalais. 8:22, 19.) Ja siunattu totuus on, että vapaa armo on mitä täydellisemmässä määrässä varattu Isämme suunnitelmassa ei ainoastaan eläville, vaan myöskin niille, jotka ovat kuolleet. Tämä armo on tuo siunattu tilaisuus tulevana aikakautena. | |
| Those
in the tomb are prisoners
of hope.
|
On sellaisia, jotka voivat nähdä jossain määrin
niitä siunauksia, joiden aika tulee Herran toisessa tulemisessa, ja jotka
jossain määrin käsittävät sen tosiasian merkityksen, että Herra
tulee antamaan sen suuren siunauksen, jonka hän osti kuolemallaan, mutta
he eivät kuitenkaan kykene näkemään viimeistä totuutta, nimittäin,
että niillä, jotka ovat haudoissaan, on yhtä paljon toiveita Messiaan
ihanan hallituksen suhteen kuin niilläkin, jotka silloin eivät ole niin
täydellisessä katoavaisuuden orjuudessa – kuolemassa.
Mutta yhtä – varmasti kuin Jeesus kuoli kaikkien edestä, täytyy myös kaikkien saada ne siunaukset ja tilaisuudet, jotka hän osti omalla kalliilla verellään. Niin ollen täytyy meidän odottaa, että tuhatvuotiskautena siunataan kaikki ne, jotka ovat haudoissaan, samoin kuin nekin, jotka eivät ole niissä; ja tähän me löydämme runsaasti todistuksia, kun katsomme syvemmälle Herran todistukseen asiassa. Jumalan suunnitelman tähden heidän vapauttamisekseen, kutsutaan haudassa olevia »toivon vangeiksi». |
| The
majority
of mankind
have never
heard of Jesus.
What has become of the multitudes who have died? What is their condition? |
Lasketaan, että noin sata neljäkymmentä kolmetuhatta miljoonaa ihmistä on elänyt maan päällä niinä [113] kuutenatuhantena vuotena, jotka ovat kuluneet Aadamin luomisesta. Vapaamielisin laskelma, joka kohtuudella voitaisiin tehdä, ilmaisisi, ettei näistä edes tuhatmiljoonaa olisi Jumalan pyhiä. Tämä aulis laskelma antaisi jäännökseksi tuon äärettömän suuren luvun, sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa (142,000,000,000), jotka kuolivat uskomatta ja toivomatta siihen ainoaan nimeen, joka on annettu taivaan alla eli ihmisten keskuudessa, ja jossa meidän on pelastuminen. Niin, suurin enemmistö näistä ei ole koskaan tietänyt tai kuullut Jeesuksesta, eikä ole voinut uskoa häneen, josta ei ole kuullut. Kysymme, mitä on tullut tästä äärettömän suuresta joukosta, josta numerot antavat aivan riittämättömän käsityksen? Mikä on nyt ja vastaisuudessa heidän tilansa? Eikö Jumala ole järjestänyt mitään toimenpidettä näitä varten, joiden tilan ja olosuhteet hänen on täytynyt ennakolta nähdä?Tai onko hän maailman perustamisesta asti tehnyt kurjan ja säälimättömän toimenpiteen heidän iankaikkiseksi vaivaamisekseen toivottomasti, kuten monet hänen lapsistaan väittävät! Tai onko hänellä suunnitelmansa korkeudessa ja syvyydessä ja pituudessa ja leveydessä vielä varattuna kaikille tilaisuus tulla tuntemaan tuo ainoa nimi ja tottelevaisuuden kautta, mukautumalla ehtoihin, päästä nauttimaan iankaikkisesti kestävää elämää? |
|
Atheism Calvinism Arminianism |
Jumalankielteisyyden, kalvinlaisuuden ja arminialaisuuden käsitykset. Näihin kysymyksiin, joita jokainen ajatteleva kristitty tekee itselleen, ja joille hän toivoo totuudenmukaista, sopusoinnussa Jehovan luonteen kanssa olevaa selitystä, annetaan monenlaisia vastauksia.
Arminialaisuus vastaa: »Me uskomme, että Jumala antaa monelle anteeksi heidän tietämättömyytensä tähden. Ne, jotka ovat tehneet niin hyvin kuin ovat voineet, ovat varmat osuudestaan ‘Esikoisseurakuntaan’, vaikka he eivät olekaan koskaan kuulleet puhuttavan Jeesuksesta.» |
| Christ
is the only basis
for salvation.
|
Tähän meilipiteeseen liittyvät kaikkien
seurakuntien useimmat kristityt (huolimatta siitä, että muutamien
uskontunnustukset sanovat päinvastoin), koska heistä kaikki muut käsitykset
tuntuvat olevan ristiriidassa Jumalan vanhurskauden kanssa. Mutta Raamattu
tukee viimeistä mielipidettä.
Opettaako se, että tietämättömyys on pelastuksen perustus? Ei, ainoa pelastuksen perustus, joka Raamatussa mainitaan, on usko Kristukseen lunastajanamme ja Herranamme.
Vanhurskauttaminen uskon kautta on koko kristinusko järjestelmän perustus. Kysymykseen: Mitä minun tulee tehdä, jotta pelastuisin? vastaisivat apostolit:
|
Will ignorance save men?
|
Mutta Paavali todistaa, että täytyy kuulla
evankeliumia, ennenkuin voi uskoa, sanoen:
[115] Kirjoitettu laki tuomitsi juutalaisen – ja omantunnon laki tuomitsi pakanan. Muutamat väittävät, että Paavali opettaa, että tietämättömyys pelastaa ihmiset, kun hän sanoo, että »pakanat, joilla ei ole lakia, … ovat itselleen lakina». (Roomalais. 2:14.) He päättävät tästä, että se laki, jota heidän omatuntonsa vaatii, riittää vanhurskauttamaan heidät. Mutta he ymmärtävät Paavalia väärin.Hän todistaa ainoastaan, että koko maailma on rikollinen Jumalan edessä (Roomalais. 3:19), että pakanat, joilla ei ollut kirjoitettua lakia, tuomitsi omantunnon valo, eikä suinkaan vanhurskaus auttanut heitä, se vaan joko puolusti sitte tai syytti heitä, todisti, että he olivat epätäydellisiä ja arvottomia elämään, samoinkuin juutalaiset tuomitsi heidän kirjoitettu lakinsa, » sillä lain kautta tulee synnin tunto». (Roomalais. 3:20.) Juutalaisille annettu laki ilmaisi heidän heikkoutensa ja oli aiottu osottamaan heille, että he olivat kykenemättömät vanhurskauttamaan itsensä Jumalan edessä, sillä »ei yksikään ihminen tule vanhurskautetuksi hänen [Jumalan] edessään lain teoista». Kirjoitettu laki tuomitsi juutalaiset, ja pakanoilla oli riittävästi omantunnon valoa, niin että se tuomitsi heidät; ja siten on jokaisen suu tukittu vaatimasta elämisen oikeutta, ja niin on koko maailma syyllinen Jumalan edessä. |
| Many Christians wrongly say that God will not condemn the ignorant. |
Muistaen Jaakobin sanoja (2:10), että se, joka
pitää koko lain, mutta rikkoo yhdessä, on vikapää kaikessa eikä voi
vaatia mitään lakiliitossa luvattua siunausta, me käsitämme, ettei
todellakaan »ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan». (Roomalais.
3:10.)
Ja siten sulkee Raamattu kaikki muut toivon ovet, paitsi yhden, osoittaessaan, ettei ainoakaan tuomituista kykene vakuuttamaan itselleen iankaikkista elämää töitten ansioiden kautta, sekä että yhtä vähän kannattaa kenenkään vedota tietämättömyyteen [116] pelastuksen perustuksena. Tietämättömyys ei oikeuta ketään uskon ja kuuliaisuuden palkintoon. |
| God has a blessing for all, a better way. |
Monet kristityt, jotka eivät voi uskoa, että
niin monta miljoonaa tietämätöntä lasta ja pakanaa joutuisi
iankaikkiseen kadotukseen (mikä sen mukaan kuin heille on opetettu,
merkitsee, että heidät lähetetään iankaikkiseen ja toivottomaan
piinaamispaikkaan), väittävät ja pitävät kiini siitä, Raamatun
lausunnoista huolimatta, ettei Jumala tuomitse tietämättömiä.
Me ihailemme heidän lämminsydämistä vapaamielisyyttään ja korkeaa ajatustaan Jumalan hyvyydestä, mutta varoitamme heitä liian pikaisesti hylkäämään tai sivuuttamaan Raamatun esitykset. Jumalalla on siunaus kaikkia varten paremmalla tavalla kuin tietämättömyyden kautta. |
|
Mutta toimivatko nämä sopusoinnussa lausutun
uskonsa kanssa? Eivät, sillä vaikka he tunnustavat uskovansa, että tietämättömät
pelastetaan tietämättömyytensä perustuksella, niin jatkavat he siitä
huolimatta lähetyssaarnaajain lähettämistä pakanain luokse monen
arvokkaan elämän ja miljoonien markkojen kustannuksella. Jos kaikki tai
edes puoletkaan heistä pelastuisi tietämättömyyden perustuksella, niin
tehdään heille eittämätöntä vahinkoa lähettämällä lähetyssaarnaajia
opettamaan heille Kristuksesta, sillä ainoastaan noin yksi tuhannesta
uskoo, kun lähetyssaarnaajat tulevat heidän luoksensa.
Jos tämä käsitys olisi oikea, niin olisi paljon parempi antaa heidän olla tietämättömyydessä, sillä silloin pelastuisi paljon suurempi osa. Jos me jatkamme samaa ajatusta, emmekö voi silloin tehdä sitä johtopäätöstä, että jos Jumala olisi jättänyt kaikki tietämättömyyteen, niin olisivat kaikki pelastuneet? Siinä tapauksessa olisi Kristuksen tuleminin ja kuolema ollut hyödytön, apostolien ja pyhien saarna ja kärsiminen turha, ja niin kutsuttu evankeliumi sisältäisi hyvien uutisten asemasta hyvin huonoja uutisia. Vielä luonnottomampaa ja [117] järjettömämpää on se, että sellaiset lähettävät lähetyssaarnaajia pakanain luokse, jotka suosivat kalvinlaista tai fatalistista käsitystä armonvalitsemisen suhteen minkä mukaan jokaisen yksityisen henkilön iankaikkinen kohtalo on järkähtämättömästi määrätty, ennenkuin hän on syntynyt. |
| In
due time,
there will be
full knowledge AND
appreciation.
|
Raamattu opettaa ainoastaan yhdestä pelastuksen tiestä. Mutta Raamattu, joka on täynnä lähetyshenkeä, ei opeta, että löytyy eri pelastuksen teitä – tie uskon kautta, toinen töitten kautta ja vielä eräs tietämättömyyden kautta. Raamattu ei myöskään opeta Jumalaa häpäisevää ennakolta määräämistä. Mutta kun se opettaa, että kaikki muut toivon ovet ihmiskunnalle ovat suletut, niin se avaa sitä laveammaksi yhden oven, ainoan oven, ja huutaa, että jokainen, joka tahtoo, menköön sisälle elämään.Ja se osottaa, että kaikki ne, jotka nyt eivät näe eivätkä osaa arvostella siunattua etua saada mennä sisälle, saavat aikanaan täyden tiedon siitä ja sen arvosta. Ainoa tapa, jolla kirottu ihmiskunta saa ja voi tulla Jumalan luo, ei ole ansiokkaissa töissä eikä tietämättömyydessä, vaan uskossa Jeesuksen kalliiseen vereen, joka ottaa pois maailman synnin. (1 Pietarink. 1:19; Johannes 1:29.) Tämä on evankeliumi se hyvä sanoma suuresta ilosta, joka »on tuleva kaikelle kansalle». |
| Why
is mankind in a condition of suffering? |
Olettakaamee,
että katsomme näitä asioita niinkuin Jumala ne meille kertoo, jättäen
hänen luonteensa kirkastamisen hänelle itselleen. Kysykäämme: Mitä on
tullut noista sadasta neljästäkymmenestä kahdestatuhannesta miljoonasta?
Mitä heistä sitte lieneekään tullut, niin voimme olla varmat siitä, etteivät he nyt ole kärsimisen tilassa. Sillä Raamattu ei opeta ainoastaan, että koko ja täysi palkinto jaetaan seurakunnalle vasta Kristuksen [118] tulemisessa, jolloin hän maksaa jokaiselle (Matteus 16:27), vaan myös, että pahat saavat silloin rangaistuksensa. Mikä heidän nykyinen tilansa sitte lieneekään, niin ei se ainakaan voi olla heidän täydellinen kostonsa; sillä Pietari sanoo, että Herra tietää »säilyttää pahat rankaisemista varten tuomiopäivään asti» (2 Pietarink. 2:9, Englant. Raamat. käännös); ja sen hän myös tekee. |
| "God
is love."
|
Mutta sellainen ajatus, että niin monet
kanssaihmisistämme kadotettaisiin, koska heiltä on puuttunut se tieto,
mikä on tarpeellinen pelastumiseksi, olisi todellakin surullinen
jokaiselle, jolla on kipinäkin rakkautta tai osanottoa. Sitäpaitsi on
lukuisia raamatunpaikkoja, joita näyttää olevan mahdoton yhdistää
kaiken tämän kanssa.
Katsokaamme: Jos ajattelemme, että menneenä ja nykyisenä aikana on ollut ainoa mahdollinen tilaisuus ja sivuutamme kaiken toivon ennalleenasettamisesta tulevana aikakautena, niin kuinka ymmärrämme sellaiset sanat kuin:
Eikö näytä siltä, että jos Jumala rakasti maailmaa näin suuresti, niin hän voi keksiä keinoja ei ainoastaan uskovien pelastamista varten, vaan myöskin järjestää asiat siten, että kaikki voisivat kuulla, ja uskoa. |
| Every man has not yet been enlightened. |
Kun jälleen luemme: »Tämä oli totinen valo,
joka valistaa jokaisen ihmisen, joka tulee maailmaan» (Johannes 1:9,
Englant.
Raamatun käännös), niin sanoo meidän huomiomme: Ei ole niin, jokainen ihminen ei ole tullut valistetuksi; me emme voi nähdä, että Herra olisi valistanut enempää kuin joitakuita harvoja maan tuhansista miljoonista. Eipä edes tänä verrattain valistuneena aikakautena miljoonat pakanat osota jälkeäkään sellaisesta valistuksesta. Samanlaisessa asemassa kuolivat sodomalaiset ja suuret joukot muita kuluneina aikakausina. |
| Was
redemption
a failure?
|
Christ Died for All [119] Me luemme, että Jeesus Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman »kaikkien edestä». (Hebrealais. 2:9.) Mutta jos hän kärsi kuoleman sadan neljänkymmenen kolmentuhannen miljoonan edestä, ja jostakin syystä uhri vaikutti ainoastaan yhteentuhanteen miljoonaan, niin eikö lunastus ollut verrattain epäonnistunut työ? Ja eikö apostoli niin ollen sano liian paljon? Kun jälleen luemme: »Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle». (Luukas 2:10), ja kun me katsoen ympärillemme huomaamme, että se on ollut ainoastaan »pienelle laumalle» iloinen uutinen, eikä kaikelle kansalle, niin voisimmeko olla ihmettelemättä ja kysymättä: missähän määrin enkelit liioittelivat julistuksen hyvyyttä ja laajakantoisuutta ja arvostelivat suuremmaksi sen työn merkityksen, jonka Messias, jonka syntymisen he ilmoittivat, tekisi. |
| Will all benefit from Christ’s death? |
Vielä eräs esitys kuuluu:
Kaikkienko edestä lunnaiksi? Jos niin on, niin minkätähden ei kaikilla lunastetuilla olisi hyötyä Kristuksen kuolemasta? Minkätähden eivät kaikki tulisi totuuden tuntoon, jotta voisivat uskoa? |
| The
key is
the ransom:
"To be testified
IN DUE TIME."
|
Ihmisen Kristuksen Jeesuksen tekemä lunastus julistetaan oikeina aikoinaan. Kuinka pimeiltä, kuinka yhteydettömiltä tuntuvatkaan nämä lauseet ilman avainta, mutta kun löydämme Jumalan suunitelman avaimen, niin selittävät nämä lauseet yhdestä suusta: »Jumala on rakkaus. » Tämä avain löytyy äskenmainitun raamatunlauseen jälkimäisessä osassa – »joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä josta oli todistettava oikeina aikoinaan. » Jumalalla on asianomainen »aika» [120] kaikkea varten.Hän olisi voinut vakuuttaa tämän heille heidän kuluneessa elämässään; mutta se, ettei hän tehnyt niin, todistaa, että heidän asianomainen aikansa täytyy olla tulevaisuudessa. Niille, jotka kuuluvat seurakuntaan, Kristuksen Morsiameen, ja jotka saavat jakaa Valtakunnan kunnian, on nykyinen aika asianomainen eli »otollinen aika» kuulemiselle, ja sillä, jolla nyt on korvat kuulaa, hän kuulkoon ja ottakoon vaarin, ja hän tulee siunatuksi sen mukaan. Vaikka Jeesus maksoikin lunastushinnan meidän puolestamme, ennenkuin me synnyimme, niin meidän aikamme kuulla puhuttavan siitä tuli vasta monta vuotta senjälkeen, ja ainoastaan sen oikea käsittäminen toi edesvastuun, ja sen siinä määrin kuin meillä oli lahjoja ja ymmärrystä. Sama perusajatus koskee kaikkia: kun Jumalan »aika» tulee, niin todistetaan se kaikille, ja jokaisella on silloin mahdollisuus uskoa ja tulla siunatuksi sen kautta. |
| Does death end all hope? |
Jumala…tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden tuntemaan. Vallitsevana on ajatus siitä¸ että kaikki koetteleminen loppuu kuolemassa; mutta ei ainoakaan raamatunpaikka opeta sitä, ja kaikki edellä kosketellut raamatunpaikat olisivat merkityksettömiä, jopa pahempiakin, jos maailman tietämättömien joukkojen kaikki toivo loppuisi kuolemassa. Raamatunpaikka, joka ennen muuta esitetään tämän yleisesti suositun ajatuksen todistamiseksi, on »kuhunka paikkaan puu kaatuu, siinä se on oleva». (Saarnaaja 11:3.) |
The two Adams
|
Jos tämä tarkoittaa ihmisen tulevaisuutta, niin
ilmoittaa se, että mikä hänen tilansa sitte lieneekin, kun hän joutuu
hautaan, niin ei tapahdu mitään muutosta ennenkuin hänet herätetään
sieltä. Ja tätä opettavat poikkeuksetta kaikki raamatunkohdat, jotka
koskettelevat tätä ainetta, niinkuin edempänä osotamme.
Koska Jumalan tarkoitus ei ole pelastaa [121] ihmisiä tietämättömyyden perustuksella, vaan koska hän »tahtoo, että kaikki ihmiset…tulisivat totuuden tuntemaan» (1 Timoteuks. 2:4), ja koska ihmissuvun enemmistö on kuollut tietämättömyydessä, sekä koska »haudassa…ei ole mitään työtä, taitavaisuutta, tietoa eikä viisautta» (Saarnaaja 9:10), niin Jumala on ryhtynyt valmistuksiin kuolleitten herättämiseksi, jotta he saisivat tiedon, uskon ja pelastuksen. Sentähden on hänen suunnitelmansa, että »niinkuin kaikki Aadamissa kuolevat, samoin myös kaikki Kristuksessa tehdään eläviksi, mutta jokainen vuorollaan» – evankeliumi-seurakunta, morsian, Kristuksen ruumis, ensin, sitten tuhatvuotiskautena, kaikki ne, jotka tulevat hänen omikseen hänen tuhatvuotisessa läsnäolossaan (väärin käännetty tulemisessaan), Herran määräämänä aikana, jolloin kaikki tuntevat hänet, pienimmästä suurempaan. – 1 Korinttol. 15:22. Niinkuin kuolema tuli ensimäisen Aadamin kautta, niin tulee elämä Kristuksen, toisen Aadamin kautta. Kaikki, minkä ihmiskunta kadotti ensimäisen Aadamin kautta, ennalleenasetetaan toisen Aadamin kautta. Elämään herätettynä on jokaisella pahan kokemuksen etu, mikä puuttui Aadamilta, ja ne, jotka kiitollisina ottavat vastaan lunastuksen Jumalan lahjana, elävät edelleen iankaikkisesti alkuperäisen ehdon mukaan, mikä on kuuliaisuus Jumalaa kohtaan. Rauhanruhtinaan vanhurskaana hallituskautena vaaditaan täydellistä kuuliaisuutta ja silloin annetaan myös täydellinen kyky totella. |
| God will not give everlasting life against man’s will. |
Tästä johtuu, että me voimme käyttää toista raamatunkohtaa, jonka tavallisesti
kaikki muut paitsi universalistit sivuuttavat, ja vaikka emme olekaan
universalisteja, niin piämme kuitenkin oikeutenamme saada käyttää
jokaista Jumalan sanan todistusta, uskoa jokaiseen ja iloita jokaisesta
sen todistuksesta. Tämä on:
Tässä meille osotetaan, että Jumala tahtoo pelastaa kaikki ihmiset, mutta hän ei erityisesti (»täydellisesti» ) pelasta muita kuin ne, jotka tulevat hänen luoksensa Kristuksen kautta. Jumala ei pelasta ihmisiä siten, että se olisi ristiriidassa heidän vapaan valintansa kanssa tai tekisi sen tyhjäksi ja antaisi heille elämän vastoin heidän tahtoaan:
|
|
Simeon esitti nämä pelastuksen kaksi eri puolta
sanoen:
Tämä on sopusoinnussa apostolin selityksen kanssa siitä, että se tosiasia, että Jeesus antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, todistettaisiin kaikille oikeina aikoinaan. Se todistetaan kaikille ihmisille heidän uskostaan tai tahdostaan huolimatta. Tämä iloinen sanoma vapahtajasta on kaikelle kansalle (Luukas 2:10,11), mutta erityinen pelastus synnistä ja kuolemasta on ainoastaan hänen kansalleen (Matteus 1:21) – niille, jotka uskovat häneen, sillä me luemme, että Jumalan viha pysyy niiden päällä, jotka eivät usko. – Johannes 3:36. |
| A general salvation and the special salvation. |
Juutalaiset nostetaan ylös haudoistaan ja he tulevat omaan maahansa. Me näemme siis, että yleinen pelastus, joka tulee jokaisen yksityisen osaksi, on valo totisesta valosta ja tilaisuus valita elämä. Ja kun suurin osa ihmiskunnasta on haudassa, niin on välttämätöntä kutsua ne sieltä pois, jotta heille voitaisiin julistaa iloinen sanoma pelastuksesta.Me näemme myös, että se erityinen pelastus, jota uskovaiset nyt nauttivat toivossa (Roomalais. 8:24), ja jonka todellisuus myöskin tuhatvuotiskautena ilmenne niille, jotka »sinä [123] päivänä...uskovat», on täydellinen vapautus synnin ja kuoleman orjuudesta Jumalan lasten ihanaan vapauteen. Mutta kaikkien näiden siunausten saavuttaminen riippuu sydämen kuuliaisuudesta Kristuksen valtakunnan laille ja nopeus, jolla täydellisyys saavutetaan, osottaa rakkauden suuruuden Kuningasta ja hänen rakkaudenlakiansa kohtaan. Jos joku, jonka totuuden valo on vienyt Jumalan rakkauden tuntemiseen ja ennalleenasettanut (joko todellisuudessa tai laskemalla) inhimilliseen täydellisyyteen, tulee »pelkuriksi» ja »vetäytyy pois» (Hebrealais. 10:38, 39), niin hävitetään hän yhdessä epäuskoisten kanssa (Ilmestysk. 21:8) kansasta. (Apost. teot 3:23.) Tämä on toinen kuolema. |
|
True light will eventually enlighten every man.
|
Niin muodoin näemme, että kaikki tähän asti
vaikeasti ymmärretyt raamatunkohdat saavat selityksensä näissä
sanoissa: »josta oli todistettava oikeina aikoinaan. Oikeana
aikanaan tulevat hyvät uutiset »suuresta ilosta» »kaikelle
kansalle».Oikeana aikanaan
valaisee totinen valo jokaisen ihmisen, joka on tullut maailmaan.
Ja millään muulla tavalla ei näitä raamatunpaikkoja voida oikein sovelluttaa. Roomalais. 5:18, 19 jatkaa Paavali erityisellä painolla tätä todistelua. Hän päättää, että samoin kuin Aadamin lankeemuksen perustuksella kaikki ihmiset tuomittiin kuolemaan, niin on myös Kristuksen vanhurskaus ja kuuliaisuus aina kuolemaan asti tullut vanhurskauttamisen perustukseksi, ja että samoin kuin kaikki menettivät elämän ensimäisessä Aadamissa, niin voivat kaikki, henkilökohtaisesta arvottomuudesta huolimatta, saada elämän vastaanottamalia toisen Aadamin. |
| Restoration
of Israel
God says to Israel, |
Pietari sanoo meille, että Jumala on ammoisista ajoista asti »puhunut ennalleenasettamisesta kaikkien (Engl. Raamat. käännös) pyhäin profettainsa suun kautta» (Apost. teot 3:19-21.) Kaikki opetavat sitä. Hesekiel sanoo laaksosta, jossa hän näki kuivuneet luut:
|
|
Ezekiel’s Vision – Valley of Dry Bones |
|
|
|
Tämän kanssa pitävät yhtä Paavalin sanat (Roomalais.
11:25, 26) – »Israelia on osaksi kohdannut paatumus, kunnes pakanat
täysilukuisina (valittu joukko, Kristuksen morsian) ovat tulleet…ja
niin koko Israel on pelastuva», eli pääsevä takasin hyljätystä
asemastaan. Sillä »ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on
edeltätuntenut». (Värssy 2.) He ovat olleet erotetut hänen
suosiostaan Kristuksen morsianta valittaessa, mutta pääsevät entiseen
asemaansa, kun tämä työ on suoritettu. (Värssyt 28-33).
Profettain esitykset sisältävät lukuisia vakuutuksia siitä, miten Jumala istuttaa heidät jälleen, eikä heitä enää revitä pois maastaan.
Nämä lauseet eivät voi yksinomaan tarkoittaa ennalleenasettamista Babylonin, Syrian y. m. entisten vankeuksien jälkeen, sillä he ovat sen jälkeen tulleet maastansa poisrevityiksi. |
| All
who die
in the Millennium
shall die
for their own sins.
|
[125] Jokainen, joka silloin kuolee, kuolee omien syntiensä tähden. &nb |
